Oliko tämä tässä?
Joka kevättalvi odotan kestohankikelejä kuin urheilija kauden päätavoitetta, mutta tällä kertaa ei näytä sen suhteen hyvältä. Kelkan jäljet ovat olleet ainoa konsti päästä pyörällä luontoon. Onneksi Päivärinteeltä menee kelkkaura Holintielle ja voimalinjan alle, ja oli joku ajanut myös Kallioselän kämpän suuntaan linjan alta, mutta se oli jäänyt niin pehmeäksi, etten päässyt sitä pyörällä. Voimalinjan alla kelkkailijat ajavat joka talvi sekä Ouluun päin että Leppiniemeä kohti, ja joka talvi minäkin siellä ajelen. Eikö voimalinjan alla ajaminen ole tympeää? Onpa kyllä, sillä maisema on osin ”pilalla” – mutta sähköä tarvitsen koko ajan ja paljon joten en valittaisi – ja polku on pitkänpitkä suora. Kun kotoa lähden, möngin ensin voimalinjan alle, ja kun haluan suoaavoja näkemään, lähden Muhosta kohti. Suora on seitsemän kilometriä pitkä! Siinä ehtii uppoutua ajatuksiin.
Yksi kaarros Matkajärven eteläpuolella, kun käännän pienemmän linjan alle ja lähden kohti koillista, Sanginjokea päin. Kolmen kilometrin päästä näen vasemmalla jo oikeaa suota, viiden kilometrin päässä olen Ison Matinsuon reunamilla todella isoilla aavoilla. Vasta nyt, ajettuani kotoa noin puolitoista tuntia, olen siellä minne olin aikonut. Hankikeleillä olen tehnyt näillä aavoilla enimmillään 95 kilometrin lenkin, mutta nyt on tyytyminen vain muutamaan kelkan jälkeen, jotka lähtevät tuttuun muhoslaiseen tapaan pajottamaan kohti luonnonsuojelualueita. Eivät nämä mitään erävalvojien jälkiä ole, kun kelkat ovat kiihkoilleet sinne tänne, eihän täällä mitään valvontaa ole. Minun iloni kuitenkin on, että pääsen ajelemaan taas tuttuja paikkoja ja näkemään aavat ja saarekkeet, joita on suksin ja pyörällä tullut koluttua. Ajelisin vaikka kuinka kauan, mutta kun mukana on vain neljä paljasta kaurasämpylää ja vettä, joudun kääntymään pian takaisin. Sainpa kuitenkin käytyä, niin voin antaa kevään tulla.
Oliko tylsää? Ei ollut, sillä iloitsin joka polkaisusta, jonka pystyin tekemään. Voisi olla toisinkin! En voisi juuri kuvitellakaan ajavani sisäpyörällä paljon tuntia enempää, mutta luonnossa ajan kulua ei huomaakaan.
